San Francisco ja vähän muutakin

Yhdentoista tunnin ajopäivä takana, huh! San Francisco jäi siis jo taakse, mutta niihin tunnelmiin palaan mielelläni ainakin yhden blogipäivityksen verran. Vaikka vietimme kaupungissa vain pari päivää, molemmille jäi hyvä fiilis ja San Francisco vaikutti oikeasti aika mahtavalta paikalta. Sää tosin tuntui melkoiselta shokkihoidolta viime viikkojen helteiden jälkeen, sillä lämpötila oli vierailumme aikana 15-20 astetta ja mereltä puhaltava tuuli teki ilmasta vieläkin viileämpää. Viileämmässä säässä tosin jaksaa ihan eri tavalla katsella ympärilleen, mikä oli varsin hyvä juttu.

Maanantaina päätimme kokeilla onneamme sen verran, että ajoimme majapaikasta lähtiessämme suoraan seuraaville öille varattuun hotelliin. Huomattavasti edullisemman hinnan vuoksi olimme varanneet majoituksen kahdeksi yöksi Oaklandista, eli lahden toiselta puolelta SFO:sta katsottuna. Saimme kuin saimmekin huoneen saman tien, heitimme tavarat huoneeseen ja päätimme lähteä tutustumaan San Franciscoon ilman autoa. Alueella kulkee junaverkosto, BART (Bay Area Rapid Transit), jolla pääsimme kätevästi Oaklandista suoraan SFO:n keskustaan. Edestakainen matka maksoi meiltä kahdelta yhteensä noin 15 dollaria. Hirveän halpaa matkustaminen ei siis ole, mutta eipähän tarvitse huolehtia auton saamisesta parkkiin jne. BART-asemilla ei ehkä kannata hengailla ihan huvin vuoksi, sen verran epämääräistä porukkaa näimme - tosin sama ilmiö varmaan toistuu joka puolella maailmaa.

Jäimme junasta lähellä satamaa, ja kävelimme pitkin rantaa kohti Fisherman's wharfia. Turisteja oli alueella ihan tarpeeksi ja lähes kaikki merileijonat olivat lähteneet kosiomatkalle etelään, joten lähdimme lounaan jälkeen kävelemään kaupungin muihin osiin. Matkalla näimme mm. hauskoja puistoja ja Chinatownin kulmia. San Franciscon Chinatownia ei turhaan erikseen mainita turistioppaissa, sillä se on iso alue ja siellä asuu paljon kiinalaisia ja varmasti muitakin aasialaisia. Ohitimme erään puistoalueen, joka oli rakennettu niin kiinalaiseen tyyliin, että näytti kuin olisimme hypänneet aivan toiselle mantereelle.

Tiistaina päätimme lähteä liikkeelle autolla ja tehdä samalla kierroksen lähialueilla. Ajoimme ensin Oaklandista Sausalitoon, joka on erittäin kaunista rannikkoaluetta (ja selvästi myös hintataso on sen mukainen). Sieltä käsin pääsimme ihastelemaan San Franciscon siluettia, joka tosin sattui olemaan melko tiheän sumun peitossa. Sausalitosta ajoimmekin San Franciscon puolelle Golden Gate Bridgea pitkin, joka sekin peittyi korkeimmilta osiltaan sumuun. Sillan toiselle puolelle päästyämme löysimme vielä erään satama-alueen, josta räpsimme muutamat kuvat sekä sillasta että Alcatrazista, joka näkyi sieltä paljon paremmin kuin esim. Fisherman's wharfilta. Saarella asti emme siis päässeet käymään lainkaan, koska retket ovat niin suosittuja että liput pitäisi varata vähintään pari viikkoa etukäteen. Sellaiseen meillä taas ei ollut mahdollisuutta, koska SFO:n aikataulumme varmistui vasta muutamia päiviä aikaisemmin.

Ajelimme vielä siellä sun täällä pitkin kaupunkia, ja pakko sanoa että kyllä on kaupunki rakennettu melkoisen mäkiseen maastoon! Ajoimme ensin yhtä piiiiitkää mäkeä ylös, ja sitten yhtä pitkästi toiselta puolelta alas. Autoilu oli aika mielenkiintoista, sillä jokaisessa risteyksessä on stop-merkki myös ylämäkeen ajettaessa, ja minulla meinasi olla oikeasti vaikeuksia nähdä ympärilleni niissä pituuteni takia. Pienellä kurkottelulla onneksi vältyttiin vaaratilanteilta. :) Piipahdimme vielä Golden Gate Parkissa, joka on varmasti hieno paikka viettää aikaa. Puisto on suurempi kuin New Yorkin Central Park, ja sieltä löytyy mm. järvi (jossa voi ajaa polkuveneillä!), museoita ja jopa biisonitarha.

Tänään olemme siis vain ajaneet autolla. Lähdimme Oaklandista aamulla yhdeksän aikaan, ja teimme ainoastaan pari nopeaa pysähdystä auton ja itsemme tankkaamista varten. Maisemissa ei taaskaan ollut valittamista: alkumatkasta ajoimme Kalliovuorilla, sen jälkeen Nevadan erämaassa (ohitimme myös alueen, joka näytti erehdyttävästi suola-aavikolta) ja lopulta päädyimme Idahon maalaismaisemiin. Perillä täällä Twin Fallsissa olimme puoli kymmenen maissa paikallista aikaa, ja koska siirryimme yhden aikavyöhykkeen eteenpäin, lyhyellä matikalla tulokseksi saa reilut 11 tuntia ajoa.

Jos tuo ei ole suolaa, niin mitä se sitten on??

 Tänään koimme myös ensimmäisen (ja toivottavasti ainoan) kohtaamisen paikallisen virkavallan kanssa. Olimme juuri ajaneet pois moottoritieltä tarkoituksenamme tarkistaa bensan hinta ja ajelimme pikkutietä kohti Shelliä. Minä olin ratin takana, ja viimeksi näkemäni rajoitus oli 35 mph. Olemme olleet varsin tarkkoja nopeuksien suhteen, joten yllätys olikin melkoinen kun yhtäkkiä poliisiauto välkytti valoja ja antoi sireenillä pysähtymismerkin. Ajoin kiltisti tien sivuun, ja hetken päästä poliisisetä ilmestyi auton viereen. Hän kysyi, olinko tietoinen että olin ajanut 38 mph alueella, jolla nopeusrajoitus on 25 mph. Kerroin nähneeni vain 35-kyltin, ja poliisi sanoi että ehei, rajoitus on 25. Setä halusi nähdä vielä ajokorttini ja auton tiedot, ja samalla kun kaivoin korttiani kerroin, että auto on vuokrattu. Ennen kuin sain korttiani esiin, poliisi ilmoitti että aksenttini ei kuulosta massachusettsilaiselta (sinne auto on rekisteröity) ja kysyi, mistä olen. Kun kerroin olevani Suomesta ja ojensin ajokorttiani, hän ei edes halunnut nähdä sitä vaan sanoi, että kuule, aja vain hitaammin tästä lähtien, ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Helposti selvittiin siis siitä tilanteesta. Kaiken huippu kuitenkin oli, että kun siirryimme siitä samaisesta paikasta tien toiselle puolelle Shellin pihaan, huomasin tulosuuntaamme osoittavan nopeusrajoituskyltin, jossa seisoi isolla 35. Sori poliisisetä, taisit olla väärässä. :)  Aloimme tosin epäillä, että nopeus oli vain tekosyy pysäyttämiseen, ja oikeasti hän halusi vain tarkistaa, minkälaiset tyypit ajelevat noin kauas rekisteröidyllä autolla keskellä ei mitään. Joka tapauksessa toivon, että tämä kohtaaminen jää reissun ainoaksi...jostain syystä poliisien pysäyttämäksi joutuminen on aina vähän jännää.

Kirjoitusmaraton saa nyt luvan loppua tältä päivältä. Huomenna edessä on lyhyt parin tunnin ajo Idaho Fallsiin, mistä matka jatkuu perjantaina kohti Yellowstonea. Lisää kuulumisia luvassa siis viimeistään perjantain jälkeen.

Hyvää yötä!

// A