Rannikolta toisen veden äärelle

Voisin taas päivittää kuulumisia, perjantaista onkin yhtäkkiä vierähtänyt useampi päivä. Viikonloppu meni siis Atlantic cityssa, ja päivät kuluivat leppoisasti: J pelasi pokeria, minä makasin rannalla ja kiertelin kaupungilla. Sää oli mahtava koko visiittimme ajan, aurinko paistoi ja oli todella kuuma. Vasta sunnuntaina pilvistyi, joten siinä mielessä oleskelumme ajankohta ei olisi voinut olla parempi.

Näkymää hotellinhuoneen ikkunasta AC:ssa

Kasinon vartija antoi meille tuollaiset leimat, ettei tarvitse näyttää henkkareita koko ajan. Mekö muka nuorten näköisiä...?

Lähtiessämme ajamaan kohti seuraavaa pysähdystämme ohjeistimme navigaattoria välttämään tulliteitä, tuolla alueella niitä nimittäin on aika paljon. Tietullit eivät välttämättä ole kovin suuria (yleensä n. 2-5 dollaria per tulli), mutta niitä on useita, joten maksettavaa kertyy helposti enemmänkin. Päivän ajomatkamme ei ollut pitkä, joten ajattelimme vähän kierrellä pienempiä teitä. Matkasta tulikin melko mutkikas, ja lopulta saatoimme ehkä miettiä, oliko hinnassa säästäminen kulutetun ajan arvoista... Näimme kuitenkin monia pikkukaupunkeja, ja niissä on aina hauska ajella. Näkee paremmin sitä ympäristöä, missä ihmiset arkeaan viettävät. Moni kaupunki näytti yllättäen aika paljon samalta kuin moni suomalainen kaupunki. Tuli melkein kotoinen olo. :)

Illalla menimme nukkumaan sillä ajatuksella, että edessä on pitkä päivä ja pitää saada kunnon unet alle. Yllätys yllätys, joku nuorisoporukka oli päättänyt tulla juhlimaan erään jäsenensä syntymäpäivää juuri meidän käytävällemme, eikä ovien paiskomisesta ja tyttöjen "whoo"-huudoista meinannut tulla loppua. Minä sain lopulta nukuttua korvatulppien armollisella avustuksella, mutta J taisi heräillä useamman kerran. Aamulla sitten siirrettiinkin herätystä niin, että matkaan pääsimme vasta kymmenen jälkeen.

Päivän reittimme kulki yöpymispaikastamme Wilkes-Barresta Niagaralle ja sieltä tänne Syracuseen. Joku voisi sanoa, että on hullua ajaa yhteensä noin seitsemän tuntia autolla pelkästään siksi, että tekee suunnilleen tunnin pituisen pysähdyksen vesiputouksella, mutta meistä se ei tuntunut ollenkaan hullulta. Saavuimme Niagaralle hiukan ennen neljää iltapäivällä (myös sillä matkalla oli tietulleja). Iso plussa siitä, että alueelle oli äärettömän helppo löytää. Putouksille pääsee ilmaiseksi, mutta pysäköinti maksaa. Me jätimme auton Goat Islandin parkkiin aivan ylätasanteen viereen, ja se maksoi 10$. Muut paikoitusalueet ovat vähän kauempana ja maksavat käsittääkseni 8$. Ihmisiä ei ollut liiaksi asti, vaan putouksia pääsi ihastelemaan oikein hyvin.

 Voi sitä veden määrää! Kohina on myös melkoinen, ja ilmaan nousevan sumun näkee jo kaukaa. Me tyydyimme katselemaan koko komeutta ainoastaan Yhdysvaltojen puolelta, sillä meidän olisi pitänyt hakea autoa varten ylimääräinen lappu vuokraamosta, jotta olisimme voineet viedä sen Kanadan puolelle. Hevosenkenkäputouksen olisi varmaan nähnyt Kanadasta käsin paremmin, mutta aika huikea se oli noinkin. Alas putousten juurelle olisi tietysti päässyt veneellä, mutta sellaiselle retkelle emme lähteneet. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä hissillä alas vieressä olevien putousten (American Falls ja Bridal Veil Falls) viereen, mutta ainakin ylhäältä katsottuna sekin näytti aika märältä touhulta. Meille oli aivan tarpeeksi elämystä jo siinä, että näimme putoukset ja saimme muutaman kuvan muistoksi.

Tänään yövymme Syracusessa, ja huomenna ajelemme lähemmäksi New Yorkia: toiseksi viimeinen etappimme on Danbury, Connecticut. Siellä viivymme kaksi yötä, ja tarkoitus olisi siinä sivussa ajella vähän rannikolla ja ehkä harrastaa vielä vähän outlet-shoppailua. Torstaina automatkamme saavuttaa päätöksensä, kun palautamme auton ja jatkamme lomailua julkisten liikennevälineiden turvin. Lopullinen kilometrisaldo on luvassa siis torstaina. :) Mieli on vähän haikea, mutta pakko myöntää että ajaminen alkaa jo välillä väsyttää.

Viimeistä viikkoa viedään aivan pian!

// A