Mutkia matkassa...

...kirjaimellisesti, mutta ei onneksi kuvaannollisesti. Olemme tänään ajelleet niin mutkaisia teitä, että ratin kääntely alkoi käydä jo työstä. Aamulla otimme suunnan Bakersfieldista kohti rannikkoa ja maisemistaan kuuluisaa 1-tietä. Reittimme kulki kukkuloiden välissä, ja välillä toisella puolella näkyi kohoava seinämä ja toisella puolella huima pudotus. Kun siihen vielä lisätään mutkia mutkien perään, ajoimme ihan suosiolla hitaasti ja varovasti. Ei olisi mukava päättää lomareissua rotkon pohjalle.

Reilun tunnin ajon jälkeen saavuimme 1-tielle. Siitä eteenpäin saimmekin ihailla aivan mielettömiä maisemia! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, Tyynenmeren aallot löivät rantakallioihin, värikkäät kukat kukkivat tien varressa ja tie mutkitteli pitkin vuorenrinnettä. Oikealla puolella kohosi kallio, mutta tällä kertaa vasemmalla näkyi hyvin usein melkoinen pudotus mereen. Onneksi tien varressa on paljon levähdys- ja näköalapaikkoja, joille pysähtelimme haistelemaan meri-ilmaa ja napsimaan valokuvia. Aurinko paistoi lämpimästi, mutta lämpömittari näytti vain noin 20 celsiusta ja viileä tuuli sai ihon äkkiä kananlihalle.

Kuvassa myös silta ja tie, joka katoaa rinteen taakse

Pysähdyspaikoilla näkyi myös muutamia eläinkunnan edustajia. Sen lisäksi, että rannikolla näkyy asustelevan hyvin syöneitä ja vähän turhankin hyvin ihmisiin tottuneita lokkeja, bongasimme myös hauskoja maaoravia. Niitäkään ei näyttänyt ihmisten läsnäolo haittaavan, uteliaina vain katselivat ohikulkijoita.

Vaikka matkanteko oli suht hidasta (ajoimme n. 300 mailia suunnilleen 7,5 tunnissa), päivä ei tuntunut pitkältä eikä varsinkaan puuduttavalta juurikin noiden upeiden maisemien ansiosta. Tämän yön majapaikkamme on vajaan tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta, joten huomenna suuntaamme jo sinne. Kalliiden hotellien vuoksi aiomme kuitenkin majoittua vähän kauemmas kaupungin keskustasta. Viivymme San Franciscossa luultavasti pari päivää, ja tarkoituksena on nähdä tietysti Golden Gate Bridge, käydä Alcatrazissa ja ylipäätään fiilistellä kaupungin tunnelmaa.

Voisin jauhaa vielä vähän ruoka-asiaa. Roskaruoka on halpaa ja sitä on tarjolla kaikkialla. Siksi siihen on vähän liian helppo sortua. Terveellinen elämä on näköjään aika hankalaa, ainakin kun jatkuvasti mennään tien päällä eikä ole mahdollisuutta laittaa ruokaa itse. Yleensä käymme aamulla jossakin ruokakaupassa hakemassa vähän aamupalaa (jugurtti+banaani on aika tavallinen yhdistelmä), minkä jälkeen lähdemmekin ajamaan. Hotelleissakin on usein tarjolla aamupala, mutta se on yleensä muffinssi-vohveli-sokerimuro-linjaa, mikä ei aina houkuta. Joskus ajamme määränpäähän asti ja käymme vasta sitten syömässä jossakin, toisinaan pysähdymme matkalla johonkin ruokakauppaan ja haemme lounaaksi salaattia tai muuta vastaavaa. Muutaman kerran on käynyt niin hyvä tuuri, että kaupassa on ollut ns. salaattibaari, jossa saa itse tehdä oman sekoituksensa. Useimmiten on kuitenkin tyytyminen valmistiskiin, jonka antimissa ei välttämättä ole valittamista mutta joissa ei yleensä ole säästelty majoneesia ja muita lisukkeita. Yritämme pitää ruokabudjetin n.20$/hlö/päivä, ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta siinä on pysyttykin. Gourmet-aterioita ei siis päästä kovin usein nauttimaan. Kaiken maailman jäätelöitä ja muita herkkujakin tulee tosin nautiskeltua, enkä edes halua ajatella mitä vaaka näyttää, kun pääsemme kotiin. Täytyy alkaa hyödyntää paremmin useimmista hotelleista löytyvää kuntosalia, tähän mennessä käyntejä on kertynyt ehkä viisi.

Äänikirjat ovat parasta viihdettä automatkalla. Tähän mennessä kuunneltuina ovat Juhani Peltosen Elmo sekä Ilkka Remeksen Hiroshiman Portti ja Ikiyö. Suosittelemme kaikkia kolmea. :)

// A