San Diego, osa 1

Rannikolta rannikolle ajettu ja kahden viikon sisällä nähty sekä Atlantin että Tyynenmeren aaltoja. Eikä tullut edes kiire! :)

Eilen tosiaan ajelimme tänne Kaliforniaan, ja ensimmäistä kertaa osavaltioiden rajalla oli jotain toimintaa. Tähän mennessä siirtymistä osavaltiosta toiseen on hädin tuskin huomannut, mutta nyt ajoimme kolmen eri tarkastuspisteen läpi. Jokaisen auton täytyy pysähtyä noilla pisteillä, mutta meitä "kuulusteltiin" ainoastaan yhdellä, ja silloinkin virkailija vain kysyi, onko meillä mukana hedelmiä. Kontrollin kyllä ymmärtää, kun ajattelee että sitä kautta saattaa ihan jokunen meksikolainen yrittää päästä salaa elämään omaa amerikkalaista unelmaansa. Myös huumeita ja muuta laitointa tavaraa luultavasti yritetään kuljettaa suht paljon. Ehkä kaksi valkoista turistin näköistä nuorta Massachusettsin kylteillä varustetussa autossa ei kuitenkaan ole sitä kaikkein epäilyttävintä sakkia.

Oman mielenkiintoisen lisänsä matkaan toi se, että tie kulkee vuorten keskellä, nousuja on paljon ja lämpötila nousi parhaimmillaan 46 asteeseen. Siksi tien varressa oli kyltti, joka kehotti sammuttamaan ilmastoinnin auton ylikuumenemisen estämiseksi. Kehotus koski onneksi vain 10 mailin matkaa, mutta ne olivat aika hikiset 10 mailia. Matkalla näimme useampia rekkoja, kuorma-autoja ja asuntoautoja, jotka hädin tuskin pääsivät mäkeä ylöspäin. Meidän toistaiseksi erittäin luotettava kulkupelimme sen sijaan ei osoittanut minkäänlaisia hyytymisen merkkejä eikä lämpömittari hievahtanutkaan.

Täällä rannikolla lämpötila on hyvinkin mukava, 20-25 astetta. Varjossa ja tuulisella säällä (mikä on ilmeisesti aika yleistä, meren äärellä kun ollaan) tuntuu noiden neljänkympin helteiden jälkeen jopa välillä, että tulee vilu. Aurinko kyllä paahtaa ja polttaa edelleen.

Ohjelma muutaman päivän pysähdyksellemme täällä San Diegossa alkaa selkiytyä. Eilen emme ehtineet perille päästyämme juuri muuta kuin ruokailla ja tehdä autolla pienen kierroksen kaupungilla. Illalla hioimme vielä suunnitelmia tuleville päiville, ja aivoriihen jälkeen meillä oli kasassa sopivasti suunniteltua ja suurpiirteisempää ohjelmaa. Keskustan alueella on melko kallista majoittua, joten vietämme nyt aluksi muutaman yön laitakaupungilla halvemmissa majoituspaikoissa ja menemme vasta lopuksi pariksi yöksi keskustaan. Myös keskusta-alueeseen tutustuminen jää noille viimeisille päiville, ja siksi meillä onkin nyt aikaa kierrellä muita kiinnostavia kohteita. Siispä suuntasimme aamupäivällä odotetulle eläintarhan reissulle.

San Diego Zoo on aivan valtava. Hinta on aika kova, 40 $ per aikuinen, mutta nähtävää riittää. Saimme kulutettua alueella viisi tuntia, vaikka emme pysähdelleet myymälöihin tai ruokapaikkoihin ja ohitimme esimerkiksi monia lintuhäkkejä, kun väsymys alkoi jo painaa. Alueella kulkee myös busseja, joista eläimiä voi katsella ja kuvata (jos ehtii), mutta me päätimme jaksaa kävellä. Jossakin vaiheessa jalat alkoivat ehkä olla toista mieltä, mutta saimmepahan ainakin kierrellä omaan tahtiin ja pysähtyä juuri silloin kun itse halusimme.

Mm. tällaisia otuksia siellä sitten näkyi:

Äitikirahvi ja kolme kuukautta vanha pikkukirahvi

Koska olemme näin lähellä Meksikon rajaa, pakkohan silläkin puolella on päästä käymään. Tijuana on siis aivan tuossa rajan takana, ja sinne otamme suunnan huomisaamuna. Vaihtoehtona olisi ollut myös yöpyminen Meksikossa (hotellit ovat aika paljon halvempia siellä kuin täällä), mutta päädyimme kuitenkin pelkkään päiväreissuun. Auto jää rajan tälle puolelle, mutta onneksi bussit kulkevat kuulemma hyvin. Toivotaan, että kaikki sujuu yhtä helposti kuin miltä vaikuttaa. :)

//A

P.S. Pari sanaa vielä: Ben & Jerry's. Matkapakastin olisi aika kova sana.