Yhteenvetoa

Nyt kun jet lagista on jo vähän palauduttu ja kotiin on asetuttu, voisin tehdä jonkunlaisen yhteenvedon reissusta.

 

 Autoilu. Autona meillä oli siis Nissan Altima, jolla oli lähtiessä ajettu reilut 11000 mailia. Kulkupeli palveli oikein loistavasti ja luotettavasti, ja matkanteko sillä sujui varsin leppoisasti. Automaattivaihteet ja vakionopeudensäädin kuuluivat tietysti asiaan, ja niiden ansiosta pitkienkin matkojen ajaminen oli helppoa. En ole vielä laskenut, kuinka paljon meillä matkan aikana meni polttoaineeseen rahaa, mutta keskimäärin bensalitra maksoi n. 0,8€ (tankkasimme premium-bensaa eli sitä kalleinta, normiversiot maksoivat vähän vähemmän) ja varsinkin pitkää matkaa ajettaessa kulutus ei päässyt pompsahtelemaan ihan hirveisiin lukemiin. Veikkaisin, että keskikulutus oli n. 7 litraa/100 km. Kuuden viikon aikana maileja kertyi ihan vähän päälle 10000, eli kilometreiksi muunnettuna matkustimme yli 16000 km.

Jenkkilässä autoilu on helppoa. Monikaistaisiin teihin tottuu nopeasti. Suosittelen ajamaan keskikaistaa tai ainakin suht keskellä, etteivät liittymät tai kaistojen päättymiset pääse yllättämään. Amerikkalaiset ajelevat usein miten sattuu. Liikenneympyröissä ei osata ajaa (joko vilkutetaan väärin tai pysähdytään ympyrässä väistämään ympyrään ajavia autoja). Vilkkua näkee käytettävän harvoin, mutta sen sijaan sekopäisiä kaistanvaihtoja näkee todella usein. Jos autoilijalla on joku ongelma, hän napsauttaa usein vain hätävilkut päälle ja jatkaa ajamista. Ylämäkeä ajavat rekat käyttävät yleensä myös hätävilkkuja, kun vauhti alkaa mäessä hidastua.

San Diego

 Nopeusrajoitukset olivat kaupunkien ulkopuolella yleensä 55-75 mailia tunnissa osavaltiosta ja tiestä riippuen. Joissakin paikoissa ihmiset kaahaavat tosi kovaa ylinopeutta ja toisinaan sitten ajetaan hyvinkin rajoitusten mukaisesti. Me pidimme nyrkkisääntönä yleensä sitä, että ajamme muun liikenteen mukaan (paitsi ihan kauheimpien kaahaajien vauhtiin emme lähteneet).

Joillakin isoimmilla moottoriteillä (ja esim. Kaliforniassa silloille ajettaessa) on käytössä tietullit. Käytännössä siis ajoimme tietulliasemalle ja siellä sellaisesta portista läpi. Meillä oli käytössä laite, joka maksoi tullin automaattisesti, ja maksut veloitettiin vuokra-ajan päättyessä luottokortilta. Tullit voi maksaa myös käteisellä, mutta automaatin kanssa asioiminen on huomattavasti nopeampaa. Yleensä tietullit maksoivat jotain yhden ja kahden dollarin väliltä, mutta esimerkiksi New Yorkin seudulla tullimaksut olivat useamman dollarin luokkaa.

Texas

 Majoitus. Meillä kävi tosi hyvä tuuri majoituspaikkojen suhteen, sillä paria poikkeusta lukuunottamatta missään ei ollut valittamista. Varasimme majapaikan yleensä edellisenä iltana tai samana aamuna ennen ajomatkalle lähtöä netistä. Hakukoneena käytimme roomgator-sivustoa ja varaukset teimme yleensä hotels.comin kautta. Isoissa kaupungeissa ja turistikohteiden lähellä majoituksen hinnat ovat huomattavasti kalliimpia kuin syrjäisemmillä seuduilla, ja auton ansiosta meillä oli mahdollisuus etsiskellä sopivaa majoitusta melko isolta säteeltä. Sijainnin lisäksi ajankohta vaikuttaa paljon: esimerkiksi liikematkailuun painottuvassa Phoenixissa majoituimme hienossa Radissonin hotellissa viikonloppuna alle 44€ hintaan. Välillä asuimme kalliimmin (esim. Las Vegas, Chicago, New York), mutta muilta osin majoituskustannukset olivat vähän reilut 60€/yö. Halvemmallakin olisi toki päässyt, mutta noin pitkällä matkalla sitä alkaa arvostaa siisteyttä, hiljaisuutta ja turvallisuutta.

Ruoka. Roskaruoka alkoi loppuvaiheessa jo todella kyllästyttää. Pikaruokaa on kaikkialla ja se on halpaa, joten sitä mekin söimme. Kun liikkuu koko ajan paikasta toiseen, ei ole mitään mahdollisuutta laittaa ruokaa itse. Välillä pääsimme nauttimaan mm. salaateista, mutta enimmäkseen ruokavalio on tänä kesänä ollut aika kamala. J kertoi jo aiemmin USA:n länsiosissa toimivasta In-N-Out-nimisestä hampurilaisravintolaketjusta, ja sen pidämme kyllä mielessä jos joskus vielä niille seuduille menemme. Tuore pikaruoka on aina vähän parempi kuin vähintään kerran pakastettu pikaruoka. Whole Foods Marketia olemme myös mainostaneet moneen kertaan. Herkkuosastolta eniten tuli maisteltua jäätelöitä, juustokakkuja ja Salt Water Taffya eli ihanan pehmeää toffeeta, josta on olemassa ihan mieletön määrä eri makuja.

Paikat. Näimme reissun aikana niin paljon upeita maisemia ja kauniita kaupunkeja, että muistojen kokoamiseen menee varmaan todella pitkään. Oli mahtavaa nähdä, miten monenlaista seutua Yhdysvaltojen kokoiseen maahan mahtuu. Osa matkan hienoutta oli nimenomaan siinä, että näimme turistikohteiden ja isojen kaupunkien lisäksi paljon sellaista, mitä kaikki eivät matkallaan kohtaa. Tiivistetysti voin kuitenkin kertoa, että kävimme matkan aikana 27 eri osavaltiossa (joissakin useamman kerran) ja lisäksi pyörähdimme Meksikon puolella. Ihan hieno saldo!

@ Navy Pier, Chicago

Autoparkki New Yorkin tapaan

Mikä oli parasta: Minulle parhaiten jäivät mieleen San Diego, San Francisco sekä Yellowstonen kansallispuisto. Kaksi ensimmäistä olivat jotenkin niin sympaattisen oloisia kaupunkeja, joissa olisi varmasti älyttömän paljon tekemistä ja näkemistä. Yellowstone taas oli toisella tavalla vaikuttava. Siellä olisimme varmasti viihtyneet pidempäänkin. Yksi päivä (tai ei edes ihan kokonainen päivä) oli vähän liian lyhyt aika alueen koluamiseen. Näiden lisäksi New York on edelleen aivan ihana kaupunki, eikä tämä kerta varmasti jäänyt viimeiseksi matkaksi omppukaupunkiin. Jos pitää heittää joku veikkaus J:n top kolmosesta, niin se voisi näyttää tältä: Las Vegas, Yellowstone ja Blue Ridge Parkway. Ja koska kaikkiin top-listoihin kuuluu aina se +1, minulla se on Albuquerquen gondolihissi- ja näköalapaikkakokemus. Luulen, että J on kanssani hyvin pitkälti samoilla linjoilla.

San Diego

Mikä jäi harmittamaan: Kolme asiaa. New Orleansissa olisin kovasti halunnut suolle katsomaan alligaattoreita ja muita elukoita, mutta ilma oli niin kuuma ja kostea, että se reissu piti jättää väliin. Toiseksi harmittaa tosi paljon, että emme päässeet San Franciscossa ollessamme käymään Alcatrazissa. Pienenä vinkkinä kaikille voin sanoa, että liput kannattaa varata vähintään kaksi viikkoa etukäteen. Kolmanneksi vähän harmittaa, ettemme käyneet Chicagossa Willis Towerissa. Siellä olisi ollut hieno näköalapaikka, jossa on lasinen lattia eli sieltä voi katsoa maisemia suoraan alapuolella. Ensimmäinen ja viimeinen eivät J:n mielestä olleet kai kovin suuria menetyksiä, mutta Alcatrazin näkemättä jääminen harmittaa meitä molempia. Tietysti voisimme harmitella monia muitakin asioita, esim. mitä kaikkea jäi reittivalinnan takia näkemättä, mutta olemme varsin tyytyväisiä sekä aikatauluun että reittivalintaan. Florida jäi nyt kokonaan väliin, mutta se ei haittaa - sinne voi tehdä toisenlaisen lomareissun sitten joskus, ja ehkä samalla pääsee näkemään niitä alligaattoreitakin.

Kotona on kiva olla. :)

// A